Zediä mä metsästän

Killing Floor 2 jatkaa samalla linjalla edeltäjänsä kanssa. Hieman zombeja muistuttavat ”zedit” vyöryvät iloisesti aalto toisensa jälkeen pelaajien päälle. Lepotauoilla ostetaan panoksia ja päivitetään varustusta. Viimeisen ryppään perään kohdataan kivenkova päävastus, jonka kukistuessa lasketaan pisteet ja siirrytään seuraavaan karttaan.

Puukollakin pärjää

Erilaisille pelityyleille sopivia hahmoluokkia on mukavasti ja kaikilla on kykyjä, jotka avautuvat viiden kokemustason välein. Esimerkiksi berserker keskittyy lähitaisteluun, kun taas lääkintämiehen kannattaa pysytellä taka-alalla muita parannellen.

Lähes kaikista nykypäivän räiskinnöistä tuttujen konekiväärien sekä haulikoiden lisäksi joukkoon on saatu erikoisempiakin tappovälineitä, kuten katana, ruohonleikkurin terä sekä mikroaaltoja ampuva tykki. Kovimmat pelaajat pärjäävät toki pelkällä puukolla.

Mikäli luokkakohtaiset aseet eivät miellytä, niin tuliluikkuja voi vapaasti valita muista laareista. Tuolloin täytyy muistaa, että vieraalla aseella hankitut kokemuspisteet menevät sille määrätylle hahmolle. Tämän voi välttää valitsemalla luokaksi monipuolisen survivalistin.

Vihollistyypit koostuvat pääasiassa muistakin zombipeleistä tutuista kirkujista, oksentajista ja ryömijöistä, mutta onpa joukkoon saatu erikoisempiakin vihulaisia. Gorefast on heikko, mutta oikean käden paikalla oleva metalliterä tekee osuessaan ikävää jälkeä. Järkälemäinen Scrake puolestaan hyökkii päälle moottorisahan kanssa. Huskin tykki ampuu tulipalloja ja muuttuu lähitaistelussa liekinheittimeksi. Harmittavasti loppuvastuksia oli arvosteluhetkellä vain kaksi, mutta niitä on ilmeisesti tulossa myöhemmin lisää.

Verinen sade

Killing Floor 2 pyörii loistavasti ja näyttää komealta. Veren kastelema ympäristö hivelee silmiä, eikä zedien ulkomuodossakaan ole valittamista. Tappokestejä rytmittävät metallibiisit ja örinä eivät juurikaan häviä komealle ulkokuorelle.

Yksinpelin meininki viihdyttää kohtuullisesti, mutta todelliset mätöt käydään netin puolella. Parhaimmillaan kuuden hengen yhteistyömoodissa homma muuttuu pykälää hauskemmaksi ja eri hahmoluokkien merkitys korostuu. Vaihtoehtoisesti pelaajat voivat mitellä keskenään osan porukasta hypätessä vastapuolen saappaisiin.

Killing Floor 2 on hyvin pitkälti vain ykkösosa uusilla kuorilla. Sen suurimmaksi ongelmaksi muodostuu sisällön vähyys. Komeat puitteet sekä hyvä pelattavuus pelastavat paljon, mutta eivät poista sitä tosiseikkaa, että pieni puutuminen iskee jo muutaman tunnin jälkeen. Jonkinlainen tarinamoodi sekä useammat pelimuodot toisivat rutkasti lisää elinikää. Sisällön puute näkyy onneksi hinnassa, joka on noin puolet normipeliin verrattuna.

Galleria: 
ladataan kommentteja...