Sokeasti uskoen

Jos pimeys pelottaa, niin miltä sitten tuntuisi olla täysin sokeana kauhujen talossa? Sitä lähdetään kokemaan Bioshock-veteraanien perustaman The Deep End Gamesin debyyttijulkaisussa. Perception on visuaalisesti uniikki tapaus juurikin päähenkilön näkökyvyn puutteesta johtuen, mutta samalla rohkea valinta ampuu itseään myös jalkaan.

Keppiä ja porkkanaa

Nuoruudestaan lähtien sokea Cassie matkustaa Massachusettsiin keskelle hyytävää myrskyä päämääränään autio kartano. Kummitustalon mysteerit kiehtovat nuorta naista selittämättömällä tavalla, joten hän on päättänyt ratkoa liitoksista natisevan talon synkän historian taustat. Apunaan neuvokkaalla neidolla on valkoinen keppi, jota kopauttamalla lähialueiden ääriviivat hahmottuvat kaikuluotainmaisesti. Efektin teho riippuu koputettavasta materiaalista, sillä pehmeä lattiamatto ei paljasta ympäristöjä samalla tarkkuudella kuin äänekäs metallipinta. Huoneissa tikittävät kellot, pauhaavat radiot ja muut ääntä pitävät asiat toimivat lisäksi Cassien näkökykynä. Varsinkin ulkotiloissa puhaltava tuuli piirtää kauniisti kulkureitin ääriviivat.

Vastapainoksi liiallinen metelöinti herättää pimeydessä vaanivat pahat henget. Aluksi talo alkaa nitistä ja henkäillä varottavasti, jonka jälkeen vihamielinen henkiolento hyökkää kimppuun. Mitä lähemmäs hirvitys liikkuu, sitä punaisemmaksi pelaajan näkymä muuttuu. Hiljaisuus on siis valttia ja ainoa keino selvitä. Pääasiassa pelaaja harhaileekin sokkeloisessa, monikerroksisessa talossa etsien seuraavaa määränpäätä. Sokeus on alussa toimiva tehokeino, mutta mitä pidemmälle tarina etenee, sitä enemmän se alkaa turhauttaa. Ikuisessa pimeydessä on helppo eksyä, ja kartanossa on ovia enemmän kuin osaisi kuvitella.

Soita minulle ehkä

Kauhuseikkailun vaatteisiin puettu Perception on loppupeleissä suhteellisen lineaarinen pulmapelin ja kävelysimulaattorin yhdistelmä. Yksi puzzle kerrallaan Cassie etenee syvemmälle talon menneitä tapahtumia tutkien. Viiteen kappaleeseen jaoteltu yksinpelikampanja esittelee eri aikakausia ja ihmiskohtaloita. Ikivanhan rakennuksen kolkkiin on piilotettu äänitteitä, jotka avaavat tapahtumien taustoja. Lisäksi sankaritar hyödyntää nykytekniikkaa älypuhelimen apuohjelmien muodossa. Skannatut kirjeet ja tekstit saadaan siten äänimuotoon, eikä monimutkaisimpia pulmia tarvitse ratkoa yksin, sillä apu on aina yhden lähetetyn kuvaviestin päässä. Aivopähkinät ovat helppoja ja suoraviivaisia, jolloin huomio kääntyy itse käsikirjoitukseen.

Kickstarterin kautta rahoitusta kerännyt nimike on tunnelmallinen ja välillä synkkyydestään huolimatta kaunis teos. Varsinkin alussa peli säikyttelee paukahtelevilla ovilla ja muilla perinteisillä keinoilla onnistuneesti, mutta loppua kohden pääpaino siirtyy suoraviivaiseen etenemiseen. Piilotellakin voi sermien tai sänkyjen alla, vaikka se ei ole edes välttämätöntä. Talossa vuosien saatossa asuneiden ihmisten kohtalot ovat mielenkiintoisia, mutta niiden kertomistapa ei aina vakuuta. Tutkiminen vaatii pelaajalta paljon juoksemista talon toisesta päädystä toiseen. Silti viisituntinen kokemus jää positiivisen puolelle päähenkilön uskottavan ääninäyttelyn ja mielenkiintoisen juonen ansiosta. Vielä kun itse pelaaminen olisi yhtä nautittavaa.

Tikulla silmään

Perception on yksi niistä peleistä, jotka kokee mielellään muttei jää fiilistelemään jälkikäteen. Sokea pelihahmo on mielenkiintoinen konsepti, mutta se ei kanna täysin loppuun asti. Kepillä napsuttelu ja henkiolentojen välttely alkavat tuntua pakolliselta pahalta, eikä pelaaminen tunnu hauskalta. Silti eri aikakausille vievä tarina tarjoaa sen verran mielenkiintoista tekemistä, että indiestudio kannattaa ottaa seurantaan tulevaisuuden teoksia silmällä pitäen. Ja toki Perception kannattaa napata talteen, jos genren pelit ovat lähellä sydäntä.


ladataan kommentteja...