Seikkailupelien ystäville rakkaudella

Vuonna 1987 LucasArtsin koodivelhot loivat pelimoottorimaisen työkalun, jonka avulla graafisten seikkailupelien teko onnistuisi käden käänteessä. Script Creation Utility for Maniac Mansion eli tuttavallisimmin SCUMM teki ensiesiintymisensä nimensä mukaisesti Maniac Mansion -sarjan avausosassa. Osoita ja klikkaa -pelien kulta-ajan ensitahdit oli lyöty. Nyt 30 vuotta myöhemmin kyseinen genre ei enää nauti samanlaista suosiota, mutta se ei estä legendaarisia Ron Gilbertia ja Gary Winnickia palaamasta ajassa taaksepäin. Ja kuinka loistokas paluu onkaan.

Murha pikkukaupungissa-a-reno

Parivaljakko Thimbleweed Parkin taustalla on työskennellyt muun muassa kahden ensimmäisen Monkey Islandin parissa – pelien joista monen kasarilapsen tietokonepeli-innostus on alkanut. Ansioluettelossa seisoo myös aiemmin mainitun Maniac Mansion lisäksi Indiana Jonesin ja Zak McKrackenin tapaisia klassikkoteoksia. Onkin ilo huomata, että Kickstarterin kautta rahoituksensa kerännyt murhamysteeri ei putoa kauas ikonisten seikkailupelin laadusta. Tuttu, hullunkurinen huumori ja omalaatuinen hahmokaarti takaavat monet naurut sekä lämpimän nostalgian tunteen. Gilbertin hengentuotteita pelanneet pääsevät nauttimaan monista viittauksista aikaisempiin pelisarjoihin, niiden tapahtumiin ja päähenkilöihin.

Sinertävä ruumis on alkanut pikselöityä.

Kaikki alkaa syrjäisen sillan alta. Tuntematon henkilö kelluu kuolleena joen uomassa. Surmasta on jo kulunut sen verran aikaa, että sinertävä ruumis on alkanut pikselöityä. Liittovaltion agentit Angela Ray ja Antonio Reyes saapuvat Thimbleweed Parkin syrjäkaupunkiin tutkimaan murhaa. Kaupunkiin, jonka loistosta on jäljellä vain rippeet. Vastentahtoisesti tutkimusta johtava parivaljakko pyrkii karistamaan tuppukylän pölyt jaloistaan mahdollisimman pian, varsinkin tavattuaan kaupungin eriskummallisen seriffin. A-reno-päätettä viljelevä viiksivallu muistuttaa erehdyttävästi kuolintutkijaa, joka käyttää a-who-maneeria.

Pariisilla on Eiffel-torni, New Yorkilla Vapaudenpatsas ja Thimbleweedilla tyynytehdas. Maailmansotien aikaan perustettu tuotantolaitos nosti perustajansa Chuck Edmundin miljonääriksi ja kylän rakastetuksi keulahahmoksi. Rahansa ja vapaa-aikansa Chuck käytti innoivoiden tekoälyavusteisia laitteita, jotka helpottavat asukkaiden arkea. Tron 3000TM -laitteet tarjoavat virheetöntä yhteistyötä huippunopean C64-tasoisen tietokoneen päälle rakennettuna.

Omaperäiset päähenkilöt-a-who

Samaan aikaan toisaalla merimiehen lailla kiroileva Ransome the Clown tuskailee pirullisen kirouksen kanssa: hän ei saa pestyä pellemeikkejään pois. Chuckin veljentyttö Delores halajaa sen sijaan kuuluisaksi pelikoodariksi MMucasFlem Gamesille vasten Chuck-setänsä tahtoa, ja velipoika Franklin Edmund totuttelee aavemaiseen elämään. Hahmojen välillä voi vaihdella suhteellisen vapaasti tilanteesta riippuen. Alussa tarjolla on vain agenttiparivaljakko, mutta tarinan edetessä muut päähahmot esitellään yksi kerrallaan takaumien kautta. Samalla pelialue kasvaa Thimbleweedin keskustasta aina kaupungin ulkolaidoille asti.

Pulmien ratkomiseen on yleensä selkeästi osoitettu hahmo, mutta osa puzzleista vaatii useamman hahmon yhteistyötä Maniac Mansionin tyyliin. Seikkailupeleille tyypilliseen tapaan tärkeintä on tutkia paikat, kerätä esineet ja jututtaa kaikkia osallisia. Tarina soljuu nautittavasti eteenpäin, ja pulmat ovat pääasiassa niin loogisia kuin LucasArts-veteraaneilta voi odottaa – koko ajan mukana kulkevaa huumoria unohtamatta. Seuraavat tavoiteet ovat aina tiedossa, joten eteneminen on loppujen lopuksi pelaajan omista hoksottimista kiinni. Kampanjan alussa on lisäksi mahdollisuus valita kahdesta eri vaikeusasteesta, joista toinen tarjoaa enemmän haastetta useampien aivopähkinöiden muodossa.

Aikakoneeseen-a-boo

Thimbleweed Park parodioi onnistuneesti Twin Peaksin ja Salaisten Kansioiden tapaisia tv-sarjoja. Aivan kuten David Lynchin kulttisarjassa, kaupungin erikoiset asukkaat varastavat show'n. Nopeasti käy myös selväksi, että kaikilla on jotain salattavaa. Haastavat mutta viihdyttävät pulmat yhdistettynä vahvaan käsikirjoitukseen tekevät kokemuksesta joka suhteessa nautittavan. Jokainen kaupungin asukas on omalla omituisella tavallaan hauska, ja ääninäyttely tekee kunniaa taidokkaalle dialogille. Thimbleweed Park on kuin audiovisuaalinen aikamatka takaisin 90-luvun alkuun, sillä pelin yleisilme on sympaattinen kaikkine pikseleineen ja aikakauteen sopivine yksityiskohtineen.

Gilbert ja muu tekijätiimi ovat panostaneet ympäröivään maailmaan, ja tarkkaavainen pelaaja saa taustagrafiikoista irti pieniä detaljeja ja kunnianosoituksia muille viihdetuotteille. Pelkästään kirjaston kirjavalikoiman otsikoita voi naureskella tovin jos toisen. Irvaillaanpa piilotettujen kerättävienkin perässä juokseville saavutushaalijoille. Hienona kiitoksena osalle Kickstarter-tukijoille, pelin puhelinluettelot on koostettu oikeiden ihmisten nimistä.

Viiden *piip* tähden paketti

Remastered-versiot vanhoista LucasArtsin seikkailupeleistä eivät ole iskeneet toivottuun tapaan, mutta Thimbleweed Park on raikas tuulahdus aitoa nostalgiaa. SCUMM-mallin käyttöliittymä ei tunnu vanhalta, kaunis taidesuunnittelu ihastuttaa ja kaiken kruunaa kuivalla huumorilla paketoitu käsikirjoitus. Simppelistä kymmentuntisesta murhatarinasta kuoriutuu tunnelmallinen kertomus pikkukaupungin historiasta, nykyajasta ja miksei hieman myös tulevasta. Gilbertin ja Winnickin yhteisestä paluusta seikkailupelien pariin on vaikea löytää pahaa sanottavaa. Genren tuotoksien parissa kasvaneelle sillan varjosta alkanut kertomus tuntuu turvalliselta paluulta kotiin.

Poliittisesti epäkorrektin ja inhorehellisen Ransome-klovnin sanoin, tämä on *piip* hyvä.


ladataan kommentteja...