Moottorin virittelyä

Klassikkoja on monenlaisia. Toiset pitävät tasaisen poljennan rock-kappaleista, toiset legendaarisista Harley-Davidsoneista. LucasArtsin seikkailupelejä voi turvallisin mielin nostaa alan klassikkojen joukkoon, sillä Monkey Islandin ja Indiana Jonesin kaltaiset ikivihreät panostivat teosten käsikirjoituksiin teknologian vielä kehittyessä taustalla. Studiolta on jopa ilmestynyt peli, joka yhdisti rouhean rock ’n rollin, prätkät ja vuosia suosiota nauttineen osoita ja klikkaa -konseptin.

Käännä kovempaa

Levykkeiltä cd-levyaikaan siirtyessä ilmestyi eräs Full Throttle, joka oli monella tapaa outolintu muuten homogeenisen tarjonnan keskellä. Se oli lyhyt sekä vakavahenkisempi kuin edeltäjänsä. Lisäksi perinteinen SCUMM-käyttöliittymä oli korvattu suoraviivaisemmalla vaihtoehdolla, jossa toimintojen valikoima on rajattu neljään vaihtoehtoon: jalkaan, käteen, silmiin ja suuhun. Full Throttlea ei voi suoranaisesti nostaa edellä mainittujen nimikkeiden rinnalle, koska Tim Schaferin rouhea motoristitarina oli – ja on edelleen – osittain hiomaton jalokivi. Ajan kanssa se on kuitenkin kerännyt kulttisuosiota, ja nyt Schaferin Double Fine julkaisee pelin remasteroituna.

Futuristinen mutta hyvin maanläheinen tarina istuttaa pelaajan Polecats-moottoripyöräkerhon pomon, Benin, kuluneisiin saappaisiin. Ridge Forresterin leukaperillä varustettu hyväsydäminen rikollinen sotkeutuu viimeisen motskaritehtaan, Corley Motorsin, valtataistelun keskelle ikävin lopputuloksin. Tehtaan hallituksen puheenjohtaja murhataan, ja pahaa-aavistamaton Ben lavastetaan syylliseksi. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää pakoilla virkavaltaa, puhdistaa koko jengin maine ja passittaa oikea tekijä – kapitalistinen selkäänpuukottaja – kaltereiden taakse. Vain muutaman tunnin kestävä tarina on vuoristorataa onnistumisten ja pienten pohjakosketusten välillä. Vaivaa aiheuttaa myös vaihteleva vaikeusaste. Kokonaisuus jää onneksi plussan puolelle kompuroinneista huolimatta.

Kaasu pohjassa

Murhan ympärille nivoutuva seikkailu tarjoaa genrelle perinteistä puuhastelua. Esineitä kerätään ja pulmia ratkotaan, jotta Ben pääsisi lähemmäs lopullista tavoitettaan. Tutkittavat alueet ovat kompakteja, joten seuraava tehtävä on aina kirkkaasti tiedossa – ratkaisu ei niinkään. Mukaan mahtuu nimittäin pari epäloogista pulmaa, jotka selvitti pienen muistelun jälkeen 90-luvun kokemuksella, mutta uusille pelaajille ne saattavat olla suhteellisen hankalia.

Tekijätiimi on rakentanut Benistä pidettävän vaikkakin rosoisen päähahmon.

Tekijätiimi on rakentanut Benistä pidettävän vaikkakin rosoisen päähahmon. Muriseva liivijengiläinen voittaa pelaajan puolelleen suoraviivaisella toiminnallaan ja kuivalla huumorillaan. Uskottava dialogi vahvistaa niin pää- kuin sivuhenkilöiden luonnekuvauksia, ja vakavasta tarinasta huolimatta käsikirjoitus pursuaa pilke silmänkulmassa tehtyä sanailua. Loppujen lopuksi Full Throttlessa on suhteellisen vähän pelaajan ohjaamia keskusteluja sanailuiden painottuessa välivideoihin. Ja animaatiossa teos loistaa. Katu-uskottava moottoripyörä liukuu sulavasti läpi aavikkoisten asfalttiteiden kitararockin suristessa taustalla.

Muista LucasArtsin seikkailupeleistä poiketen Ben saattaa kuolla kampanjan loppupuolen kohtauksissa. Aikarajalliset toimintakohtaukset tuntuvat irrallisilta muusta kokonaisuudesta, eivätkä ne tuo lisäarvoa muuten hidastempoiselle etenemiselle. Saman voi sanoa puolivälin reaaliaikaisista tappeluista. Moottoripyörän selästä harrastetut nyrkkihipat ovat hyvin suoraviivaisia mutta turhauttavia. Oikean ratkaisun ja strategian oivaltaminen vaatii toistoa ja samojen kaatumisanimaatioiden tuijottamista useaan otteeseen.

Uudistuksia, onko niitä?

Studion muidenkin uudelleenjulkaisujen tapaan graafista ilmettä vanhan ja uuden välillä voi vaihtaa lennosta nappia painamalla. Suurin ero on kuvasuhteessa, mutta muuten alkuperäinen ulkoasu on kestänyt pikseleistään huolimatta yllättävän hyvin aikaa. Käännöstyö on tehty uskollisesti lähdemateriaalia kunnioittaen, vaikka muutamissa kohdissa olisi kaivannut selkeää parannusta. Väripaletti on pääasiassa tumma, minkä seurauksena etenemisen kannalta tärkeitä esineitä tai asioita hukkuu helposti taustoihin. Äänipuolella niin musiikit kuin myös ääninäyttelijöiden suoritukset on käsitelty nykypäivän standardeille. Ammattilaisten työtä on ilo kuunnella, ja onpa mukana muuan Mark Hamill.

Pakettiin on audiovisuaalisten parannusten lisäksi ympätty vino pino konseptikuvia, alkuperäismusiikkia sekä tekijöiden kommenttiraita. Viimeisin näistä on herkkua ainakin tosifaneille, sillä mikrofonin taakse on istunut tarinoimaan itse pääsuunnittelijan lisäksi useita muita taustavaikuttajia. Kommenttiraita niin alkuperäisen kuin remasteroidun version tekemisestä tarjoaa monia mielenkiintoisia faktoja ja muutamat naurutkin. Tallennusten synkronointi onnistuu luonnollisesti PlayStation 4:n ja Vitan välillä.

Maateiden prinssi

Pienistä puutteistaan huolimatta Full Throttle Remastered on kokemisen arvoinen matka. Se on paluu 90-luvun puolivälin ristiaallokkoon, jolloin seikkailupelin pitkään kestänyt valtakausi alkoi rapistua uusien tuulien edessä. Rautainen näyttelijäkaarti ja suoraviivainen käsikirjoitus olisivat riittäneet, mutta muutamat toiminnallisemmat lisäykset genreen vievät parhaan terän Tim Schaferin nostalgiselta kulttiteokselta. Uudelleenjulkaistuna Benin tarinaa uskaltaa suositella LucasArtsin aikaisempien pelin Remastered-versioista pitäville sekä studion tosifaneille. Muille Full Throttle saattaa olla liian turhauttava lyhyestä kestostaan huolimatta.


ladataan kommentteja...