Linnan valtias

Luolastoseikkailu Gauntlet julkaistiin arcade-pelikoneena vuonna 1985. Hyvän vastaanoton jälkeen se saapui pelattavaksi myös silloisille kotikoneille, kuten Commodore 64:lle. Loputtomilta vaikuttavat vihollismäärät, hyvä pelattavuus sekä moninpeli tekivät Gauntletista yhden aikansa merkkiteoksista.

Neljä vuotta sitten PC:lle julkaistu Hammerwatch jatkaa Gauntletin perintöä, eikä yhtäläisyyksiä ole vaikea huomata. Luolastomättö möi pieneksi julkaisuksi erittäin hyvin ja kipusi korkealle suositun Co-Optimus -sivuston parhaiden moninpelien listalla. Joulun alla 2017 PC-kansan herkku hiipi yllättäen konsolipelaajien ulottuville, ja tietokoneversion läpäisseenä voin sanoa, että käännöstyö on suoritettu erinomaisesti.

Kierrä kaukaa tuo linna

Seikkailu alkaa, kun pelaajamäärästä riippuen yksi tai useampi seurueen jäsen jää jumiin Hammerwatch-linnaan, eikä ole muuta vaihtoehtoa kuin sukeltaa mestan uumeniin etsimään ulospääsykeinoa. Juuri tämän enempää tarinaa ei kerrota, mutta moinen puutos unohtuu siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vihulaiset vyöryvät päälle.

Linnassa edetään kerros kerrokselta ulospääsyä etsien laittaen samalla nippuun järkyttävät määrät vihamielisiä ötököitä ja otuksia. Välillä kohdataan suurempia välipomoja, joiden kukistaminen vaatii yleensä kärsivällisyyttä sekä hieman suunnitelmallisuutta.

Vihollisten lisäksi luolastot sisältävät runsaasti ansoja, aarteita, salahuoneita, bonustasoja ja pienimuotoisia arvoituksia. Nykypeleistä tutut oikean suunnan näyttävät taikanuolet loistavat poissaolollaan, joten tutkiminen tulee tehtyä siinä sivussa oikeaa reittiä etsiessä. Hieman yksitoikkoinen toiminta rytmittyykin mukavasti, kun välillä koluaa nurkkia jonkin arvoesineen toivossa tai miettii, kuinka ansan toiselle puolelle pääsee.

Hammerwatch

Kaikilla mausteilla?

Vaikeustasoja on kolme, mutta pelaamista voi helpottaa tai vaikeuttaa lisävalinnoilla, kuten kaikkien pelaajien kesken jaetulla terveydellä. Lisukkeita valitessa on hyvä huomioida, että helpotukset vähentävät pistepottia. Pisteillä ei kylläkään ole juuri muuta kuin pinnallista merkitystä, joten apujen käyttäminen ei rankaise kuin henkisesti.

Kahden kampanjan lisäksi hupia ja haastetta riittää kahdessa selviytymistä tarjoavassa pelimuodossa. Survivalissa taistellaan alati vaikeutuvia vihollisaaltoja vastaan ja yritetään selvitä loppupomoon asti. Hero Defencessä puolestaan aaltoina tulevat vihulaiset pyritään pitämään poissa ”loppualueelta”, joka menettää terveyttä jokaisesta sisään päässeestä tunkeutujasta.

Seitsemän hahmoluokkaa tarjoaa vaihtoehtoja erilaisille pelityyleille. Konsoliversion mukana saatu uusi Sorcerer jäädyttää loitsuillaan, kun taas vahva ja luotettava Paladin pistää örkit ojennukseen miekallaan. Matkan aikana on myös mahdollista kehittää hahmoaan kulkukauppiailta ostettavilla päivityksillä. Parannukset ovat tarpeen vaikeustason kasvaessa luolasto luolastolta.

Hyvä, parempi, Hammerwatch

Yksinkertaisuudesta huolimatta Hammerwatchin parissa viihtyy erinomaisesti. Klassikkopelien suuntaan kumartava teos on kasattu täydellisyyttä hipoen grafiikoista ja musiikeista lähtien, eikä juonta lukuun ottamatta mikään osa-alue ole heikompi. Pääasia eli vihollisten mättäminen käy mukavasti jouhevien kontrollien ansiosta. Ensiluokkainen toteutus hämmästyttää aluksi – varsinkin, kun peli ei näytä päällepäin kovinkaan kummoiselta. Ulkonäön ei kuitenkaan kannata antaa hämätä, sillä sujuva luolastomättö iskee niin yksin kuin kavereidenkin kanssa, mikäli asenne on kohdallaan. Retrovihaajat ja fotorealismifanaatikot älköön vaivautuko!

Galleria: 
ladataan kommentteja...