Minulla ei ole varsinaista yhtä ainoata lempipeliä, mutta monikossa lempipelejäni voisi listata useammat kappaleet. Niihin kuuluvat hetkestä riippuen ainakin EarthBound, The Legend of Zelda: The Wind Waker ja Final Fantasy VII. Sekä tietenkin Mystical Ninja Starring Goemon, johon tämän kerran Retromuistelo keskittyykin.

Mutta miten kuvailla peliä niille, ketkä eivät ole siihen koskaan perehtyneet? Ja vieläpä niin, että vastapuoli ei pidä kuvailua liian erikoisena? Goemonin seikkailuun kuuluu näet muun muassa vihollisten mätkimistä piipulla, puolialaston plasmaa huutava ennustaja, kavala suunnitelma muuttaa Japani teatterinäyttämöksi sekä jättimäinen robotti, jolla on oma japaninkielinen musiikkivideonsa.

Vaikka tämä kuulostaa varsin oudolta, älkää paetko. Kyseessä on vain yksi Nintendo 64:n parhaista peleistä. Tai jos ei kaikkien listauksien mukaan konsolin parhaimmistoa, niin ainakin yksi allekirjoittaneen suosikkinimikkeistä.

Se parhaiten nauraa, joka eniten nauraa

Mystical Ninja Starring Goemon on toiminnallinen 3D-tasoloikka ja samalla viides osa enimmäkseen Japanissa ilmestyneessä Ganbare Goemon -sarjassa. Kyseessä on ensimmäinen kerta, kun Goemonia ja hänen kolmea kumppanustaan nähtiin heilumassa kolmiulotteisessa maailmassa. Nimike julkaistiin Nintendo 64:lle nousevan auringon maassa vuoden 1997 lopulla, kun taas eurooppalaisyleisö pääsi sen kimppuun vuoden 1998 huhtikuussa. Samana vuonna markkinoille saatiin sellainen pieni eepos kuin The Legend of Zelda: Ocarina of Time, joka vei pelaajilta jalat alta.

Mystical Ninja Starring Goemon Nintendo 64 alkunäyttö

Pääosan sinitukkainen Goemon perustuu Ishikawa Goemoniin, eräänlaiseen Robin Hood -hahmoon. Pelissä hän mäiskii vihollisia piipullaan tai heittelee näitä kolikoilla. Ei niitä perinteisimpiä aseistuksia.

Mukana matkassa on alusta asti Ebisumaru, vasaralla mätkivä kummallinen mies. Hänen lisäkseen mukaan lyöttäytyy sarjan aiemmistakin osista tutut hahmot: miekalla ja singolla varustettu naisninja Yae sekä nopeammanpuoleinen robottininja Sasuke. Ohjattavaa sankaria pystyi vaihtamaan nappia painamalla.

Maantietäjät

Männävuosien Japaniin sijoittuvissa maisemissa oppi kuin vahingossa saarivaltion maantiedettä, sillä kylien ja kaupunkien nimet ovat tuttuja kartalta. Paikkojen välillä matkattiin vihollisia kuhisevilla valtaväylillä ja muutamat kerrataan suunnattiin linnoihin, jotka toimivat suurempina toimintakokonaisuuksina lopussa odottavine pomovastuksineen.

Mystical Ninja Starring Goemon Nintendo 64 vahditaan porttia ja impact

Kunnolla rymistelemään päästiin pariin otteeseen jättimäisen Impact-robotin puikoissa. Tällöin vastaan asettui toisia yhtä jättimäisiä robottivastustajia, joita pistettiin pataan Impactin nyrkkien, polvien sekä... nenästä ammuttavien ammusten muodossa. Taistelut muistuttavat kovasti Punch-Out!!-nyrkkeilypeliä, mutta ison kolossin silmistä kuvattuna. Mätkinnät olivat hauskoja ja kenties pelin haastavimpia kohtauksia.

Varsin vekkulia. Mutta toisaalta niin kovin osuvaa peliin, jossa yksi pomotaistelu tapahtui erikoisesti nimettyä The Surrender Robot Dharumanyota vastaan.

Villi ja (vastuu)vapaa

Mystisen ninjan seikkailu sijoittui menneen ajan Japaniin, mutta vekkuliin tyyliin teknologiaa oli siellä täällä. Kerrostalon korkuiset metallikolossit tappelivat keskenään, yksi päähahmoista ammuskeli singolla ja pahiksetkin seilasivat ympäriinsä persikanmuotoisella avaruusaluksella.

Kylissä kohdattavilla sivuhahmoilla oli joka tilanteessa jotain sanottavaa. Parhaimmillaan jutut olivat huvittavia tai levottomia, mutta myös neljättä seinää rikottiin usein. Yhden portin edessä seisoskeleva vartija esimerkiksi harmitteli miten hän joutuu tönöttämään paikoillaan siihen asti, että peli on vedetty läpi.

Mystical Ninja Starring Goemon Nintendo 64 kaikki hahmot ja taistelua

Jos pelaaja ei ollut varma oikeasta suunnasta, pystyi hän suuntaamaan joka kylää asuttaneen ennustajan luokse. Tämä puolialaston pussipää jakeli neuvoja sekä viljeli joka väliin "Plasmaaaa!"-huutojaan. Ilman sen kummempaa perustelua.

Erikoista. Mutta toisaalta niin kovin osuvaa peliin, jossa pahisten niminä olivat pöhköt Baron, Colon, Sharon ja Poron.

Sulosointuja korville ja muille elimille

Goemonnin seikkailuja varten sävellettyä musiikkia ei voi kehua liikaa. Vaikka grafiikka voi olla nykysilmillä katseltuna vanhentunutta, ei korvakarkki ole ikääntynyt päivääkään. Musisoinnit täydensivät täydellisesti tunnelmaa rennolla ja hupaisalla tyylillään, eikä montaa samantyylistä kokonaisuutta ole tullut sittemmin vastaan. Kyseessä on yksi suosikki pelisoundtrackeistani, josta voisi mainita monta kohokohtaa.

Joka merkittävällä alueella oli oma tunnusmusiikkinsa. Linnat saivat – toimintakohtausten näyttämöinä – hieman muita enemmän rakkautta, sillä niissä kuultava musiikki kehittyi matkan varrella. Tyrmien alkumetreillä kuultava rallatus näet sai matkan edetessä lisää instrumentteja sekä menevämpää poljentoa. Parhaimmillaan tämä muutos tapahtui jopa kaksi kertaa.

Otetaan esimerkiksi vaikka ihka ensimmäinen toimintakoitos, Oedo Castle. Alkumatkassa kuultava sävelmä on varsin miellyttävää kuultavaa, kuten tämän linkin kautta voikin kuulla. Mutta kun ollaan kolkuttelemassa loppupomon kammiota, soi oheisen videon menoralli.

On vaikea valita vain yhtä kappaletta edustamaan Goemonnin äänimaailmaa, mutta yllä oleva päässee lähimmäksi haluttua tunnelmaa.

Eikä musiikeista puhuttaessa unohtaa sovi kolmea laulannalla varustettua kappaletta. Theme of Ganbare Goemon, I Am Impact ja Gorgeous My Stage olivat kaikki japaninkielisiä teoksia englanninkielisillä tekstityksillä varustettuna. Ensimmäinen kuullaan pelin käynnistyksessä hahmojen vilistessä ruudulla ja Impact-peltiheikin tunnusmusiikki videoinensa kuullaan joka kerta hahmon tullessa ruudulle. Kaikki viisut ovat totta kai japaninkielisiä. Kaksi edellistä olivat meneviä ralleja, kun taas Gorgeous My Stage oli puolestaan kuin suoraan oopperalavoilta.

Merkillistä. Mutta toisaalta niin kovin osuvaa peliin, jossa pahisten juonena on muuttaa koko Japani isoksi näyttämöksi.

Ei pelkkää ruusua ja lootuskukkaa

Nykysilmillä katsottaessa Mystical Ninja Starring Goemon ei ole ehkä parasta ikinä. Ulkoasua voisi kutsua suttuiseksi eikä ruudunpäivitys pysy koko aikaa tasaisena. Vaikeustasoltaan seikkailu on myös helponpuoleinen, eikä pituutta piisannut moneksi illaksi. Käännöstyö sai aikanaan kritiikkiä, sillä kaikki vitsit eivät kääntyneet englanniksi ja osa tekstistä sai raapimaan leukaa hämmentyneenä. Mutta ei kaikki ollut välttämättä huonoa? Japaninkielisessä versiossa Goemon kutsuu yhtä pahista kovin epäkorrektilla termillä, mutta lontooksi käännettynä tämä oli muutettu kummajaiseksi.

Mystical Ninja Starring Goemon Nintendo 64 ruusutaistelu plasma ennustaja

Game Boylle julkaistiin vuonna 1997 samaa nimeä kantava seikkailu, joka oli kuitenkin täysin oma pelinsä. Nintendo 64:lle julkaistu jatko-osa Goemon's Great Adventure sen sijaan unohti 3D-seikkailun ja palasi perinteisempään sivusta kuvattuun tasoloikkarymistelyyn. En aikanaan lämmennyt 2.5D-seikkailulle, vaikka mukana oli jopa kaksinpeli. Aikuisiällä nimikkeen kokeilu jäi harmittavan lyhyeksi, vaikka kyseessä selkeästi olikin laadukas ja humoristinen tekele. Ehkä tässä joku päivä vielä.

Mutta koskahan sitä saataisiin uusi Goemon-seikkailu? Poppoon paluun varaan ei kannata paljoa laskea. Pelisarjaa työstänyt Konami ei ole viime vuosina tehnyt montakaan oikeaa ratkaisua. Näinpä ollen ei tule yllätyksenä, että viimeisin tämän artikkelin hahmoihin liittyvä teos on vain Japanissa julkaistu pachislot-tyylinen kolikkopeli vuodelta 2011.

Harmillista. Mutta toisaalta niin kovin osuvaa studiolle, joka pisti Hideo Kojiman pihalle, lopetti Silent Hills -pelin kehittämisen ja kohtelee työntekijöitään vähintään arveluttavasti.

ladataan kommentteja...